Uskaltaako lähteä interreilaamaan kypsissä kymmenissä? Päätin uskaltaa, vaikka en ole terveimpien kirjoissa. Kaverina oli oma tytär Karoliina.
Kiersimme Eurooppaa touko- ja kesäkuun vaihteessa kahden viikon ajan, valtaosin junalla. Mukavuuden vuoksi ekaluokassa, silti kohtuuhintaan, sillä molemmat liput maksoivat yhteensä vain 762 euroa.
Matka oli mietinnässä jo syksyllä. Päätös syntyi, kun ilmeni että molemmat saimme 25 prosentin alennuksen ja minä lisäksi saman verran eläkeläisalennusta. Myös ystävät olivat tukeneet ideaa rahallisesti äidin ja tyttären tasasynttäreillä. Siis menoksi alkukesällä.
Tampereelta juna vei Helsinkiin, sieltä laiva Tallinnaan. Junaa nopeampi bussi Riikaan ja sieltä junalla Latvian kautta Liettuan Vilnaan, jossa yövyimme. Aamulla raiteet veivät yöksi Varsovaan, sieltä Berliiniin pariksi yöksi veljeni luo. Berliinistä taas junalla kohti etelää Frankfurtiin.
Junat Itä-Euroopassa olivat hyvin aikataulussa. Väljät ekaluokat, kahvi, leivonnainen ja vesi tarjoiltiin omalle paikalle. Sen sijaan Saksan junaliikenne oli pettymys. Junat myöhästelivät, lähtivät yllättäen eri lähtöraiteelta. Juoksuksi piti panna, että ehti. Karoliinan rinkka ja oma matkalaukkuni hidastivat kulkua.
Niinpä oli järkevää ottaa lento Frankfurtista Portugalin Faroon. Päivä livahti Farossa, mutta into vei junalla maailmanperintökohteeseen Sintraan. Kaupunki on täynnä museoita ja rakennuksia eri aikakausilta. Kaksi yötä asuttiin hienosti vanhassa pinkissä kartanohotellissa, jonka puutarha oli upea. Juna vei edelleen Portoon, siellä yövyimme.
Pohjoiseen päin oli kuitenkin lähdettävä. Pääkohde oli lähellä Portoa, mutta sinne piti mennä autolla, joka vuokrattiin. Quinta das Aguias on eläinsuojelukeskus, joka piti matkalaiset innoissaan kolme päivää. Löytöeläimiä oli kymmeniä, eniten kissoja, mutta minipossut, lampaat, hevoset ja koirat tulivat lähelle. Riikinkukkopari tervehti tulijoita jo kivestä rakennetun asunnon portailla
Karoliinan oli palattava töihin ja niinpä lensimme Portosta suoraan Tukholmaan, sieltä laivalla Helsinkiin ja junalla Tampereelle. Mukana kaikki matkatavarat, vaikka junissa ne eivät olleetkaan istuimen lähellä vaan käytävässä.
Kuljimme kiskoilla 3500 kilometriä, näimme seitsemän maata, asuimme kymmenessä hotellissa, istuimme kerran bussissa, kahdesti lentokoneessa ja kaksi kertaa laivassa. Kävelyäkin kertyi noin 60 kilometriä.
Mitä keikka maksoi? Noin 1500 euroa hengeltä, sillä lennot ja hotellit olivat edullisia, junien paikkaliput viiden euron luokkaa ja ruoka halpaa. Keliakiaa sairastavana sain aina gluteenitonta ruokaa. Englannilla pärjäsi kaikkialla.
Digitaidot olivat tarpeen. Älypuhelimen käyttö sujuvoittaa matkaa, mutta interrail-lippu ja varaukset tapahtuvat valitettavan vaikeaselkoisella applikaatiolla. Paperiliput toki kelpaisivat, mutta paikkojen etukäteisvaraus on silloin lähes mahdotonta.
Tässä vinkki muille interreilaajille: Reissun runko kannattaa suunnitella ja varata osa hotelleista etukäteen. Matkakestävyyttä tarvitaan, mutta onnistuminen on taattu, kunhan ei vähästä hermostu.
Haastattelu ja teksti: Marja Otala
4.9.2024
Merja Urponen
- Syntynyt ja asunut Tampereella
- Saatetaan tunnistaa myös seuraavilla sukunimillä: Ruohonen, Urponen, Kihlström, Tuukkanen ja Sillanpää
- Erityisen innostunut käsitöistä, kirjallisuudesta ja laulamisesta
HUOM! Jos mielessäsi on kiinnostava blogiaihe tai haastateltava, lähetä vinkki sähköpostiimme tästä.