Krouvi ja groteski. Se on samalla oma tapani soittaa sahaa. Esiintyminen on minulle musiikillista stand uppia. Soittotaitoni ovat mitä ovat, joten huumori edellä mennään. Kun osaa nauraa itselleen, saa paljon anteeksi. Etunani on saha, jo sinällään humoristinen soitin.
Nuorena soitin kitaraa bändissä, jopa opiskelin Oulunkylän Pop/Jazz musiikkiopistossa. Bänditouhu oli henki ja elämä. Kun bändi uuvahti, katosi myös motivaatio. Sahansoitosta kiinnostuin, kun aiheesta kirjoitettiin Kansanmusiikki-lehdessä.
Tuohon aikaan musiikkiliikkeissä ei myyty soittosahoja. Hankin omani Kausalan Pikaterästä. Sahan äänimaailma oli kaukana rock ’n’ rollista mutta kelpasi minulle. Radiosta ei tullut rokkia, joten Olavi Virta ja Tapio Rautavaara olivat tulleet tutuiksi. Heidän musiikkiinsa saha sopikin hyvin. Vielä paremmin olisi sopinut haitari. Sitä kokeilinkin, mutta en innostunut enkä oppinut.
Saha huvitti ja ihmetytti. Opettelin soittamaan sitä omin neuvoin. En esiintynyt julkisesti, ei siksi, että olisin hävennyt soitinta, ei vaan ollut tilaisuuksia. Vingutin sahaa himassa itsekseni. Ensimmäisen kerran esiinnyin julkisesti nelikymppisilläni.
Sahan soittotekniikka on yksinkertainen. Saha asetellaan polvien väliin, ja terää taivutetaan s-muotoon. Ääniä synnytetään hartsatun jousen vedoilla. Jäykän terän taivuttelu vaatii jonkin verran voimaa. Terässä ei ole kiinteitä tarttumakohtia, ei edes otelautaa. Oikea sävelkorkeus täytyy etsiä, mutta sen oppii yllättävän helposti. Ilman musiikkikorvaa soitto ei tietenkään onnistu.
Saha on akustinen voimakasääninen instrumentti, ääni läpitunkeva. Se muistuttaa thereminiä, 1920-luvun elektronista soitinta, jota soitetaan ilman fyysistä kosketusta. Venäläinen Léon Theremin keksi sen vahingossa yrittäessään rakentaa radiota. Thereminin ulinaa käytettiin ennen kauhuelokuvissa.
Sahan synnyttämät sävelet ovat pitkiä, eikä niiden välissä ole taukoja. Saha on solistinen soitin, mutta sillä voi myös säestää. Saha taipuu moneen. Sahansoittajien kansainvälisiltä sivuilta voi helposti huomata, että soittotyyli on kaikkialla samanlaista.
Vuosiin en soittanut sahaa. Vasta kymmenen vuotta sitten rupesin hinkkaamaan uudelleen. Tein muutaman stand up -keikan ja esiinnyin yhdessä riihimäkeläisen Maantien ritarit -kuoron kanssa.
Sahansoittajan mottoni kuuluu ”Ei tarvitse olla hyvä. Riittää, kun on paras.” Siitä huolimatta keikkakalenterini on tyhjä.
Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
17.9.2024
Kari Nikander
- Syntynyt Hyvinkäällä
- Asunut Hyvinkäällä ja Tampereella
- International Musical Sawplayers -jäsen
- Haaveilee sahansoittajien Kalifornian festivaaleista
Epäonnistunut yrittäessään elektronisoida soittosahaa
Katso Kari Nikander Stand Up 20.4.2024
HUOM! Jos mielessäsi on kiinnostava blogiaihe tai haastateltava, lähetä vinkki sähköpostiimme tästä.