Luontoelämyksiä, liikuntaa ja yhdessäoloa
Entiset Nuoret on järjestänyt lukuisia reissuja Tampereen lähimaastoon ja vähän kauemmaksikin. Niihamaan, Vähäsiltaan, Makkarajärvelle, Juupajoelle, Helvetinkolulle ja Seitsemiseen. Retkillä kukaan ei putoa kyydistä. Liikkuminen sovitetaan hitaimman vauhtiin.
– Toisinaan tehdään vauhdikkaampi tai pidempi reissu, mutta sellaisesta ilmoitetaan erikseen. Tyypillinen retki kestää noin kolme tuntia, kertoo ryhmän ylläpitäjä Päivi Ahtiala.
Retkille voi osallistua kuka tahansa retkeilystä kiinnostunut. Entisten Nuorten motto kuuluu ”Älä vanhene yksin”. Sitä pyritään toteuttamaan myös retkiryhmässä.
– Etukäteen ei tarvitse tuntea ketään. Tutuiksi tullaan luontopoluilla ja taukopaikoilla. Juttua tuntuu syntyvän, pulina polulla kuuluu matkojen päähän, Ahtiala sanoo.
Retkistä sovitaan yhteisissä palavereissa, ja niistä tiedotetaan verkkosivuilla ja Facebookissa. Kimppakyydeistä sovitaan pikaviestisovelluksen avulla. Mahdolliset liikuntarajoitteet voivat hankaloittaa osallistumista, joten reittiin on hyvä tutustua etukäteen.
Jotkut reissuista ovat kulttuuriretkiä, jotkut retket liikunnan ja perinnekulttuurin välimuotoja.
– Kävellään Pyynikillä, saunotaan Rajaportilla ja syödään Pispalan Pulterissa, Ahtiala kertoo.
Marjatta Mandelin on liikunnallinen ihminen, ollut sellainen koko ikänsä. Hän muutti Tampereelle kaksitoista vuotta sitten. Tottuneena liikkumaan porukassa hän lähti mielellään myös entisten nuorten retkille.
– Yksin tulee harrastettua kaikenlaisia juttuja, mutta retkeillessä tutustuu ja löytää uusia ystäviä. Kukapa ei viihtyisi samanhenkisten seurassa. Sosiaaliset kontaktit ovat tärkeä juttu.
– Tärkeitä ovat myös luonto ja kunto. Haasteellisessa maastossa ihmisen hapenottokyky kehittyy. Se tuo puhtia, Marjatta Mandelin sanoo.
Mandelinin tavoin myös Hyvöset ovat tuttu näky Entisten Nuorten retkillä. Orvokki Hyvösen mukaan parasta ovat luonto, hiljaisuus ja raitis ilma.
– Liikkuminen on elämäntapa. Liikumme paljon kaksin, jolloin matkavauhti on paras mahdollinen. Olen meistä aktiivisempi lähtemään mukaan porukkaan, mutta sosiaalisena ihmisenä Ollikin innostuu helposti.
Soile Kotakorpi kävelee mieluiten omissa ajatuksissaan. Retkeillessä jutun aika on taukopaikoilla. Kun liikutaan ryhmässä, Kotakorpi valitsee paikan jonon hänniltä.
– Viimeisenä ei ole paineita kävelyvauhdin suhteen. Joskus vaihdan ajatuksen edellä kulkevan kanssa, muutoin olen hiljaa.
Retkeily on Kotakorven lempiharrastus. Vuosittaisen rinkkavaelluksen Lapissa hän tekee ystäväporukan kanssa. Enää hän ei kuitenkaan yövy teltassa eikä varsinkaan kanna telttaa.
– Kroppa ei jaksa entiseen tapaan. Viime syksynä lonkkakivut keskeyttivät Kevon vaelluksen. Mieli kulki sen verran vikkelästi, että ikärealismi unohtui, Kotakorpi kertoo.
Kotakorpi rakastaa metsässä liikkumista, nuotion rakentamista, tulilla istumista, tunturipuroissa peseytymistä ja tunturien avaruutta.
– Luonnon ajattomuus rauhoittaa. Kun kaikki tarvittava on läsnä, voi vain katsella, kuunnella ja kävellä.
Kaikista kulkemistaan paikoista Kotakorpi on rakastunut Koilliskairan UKK-puiston avariin maisemiin.
– Jos voisin, sinne veisin myös Entisten Nuorten retkiryhmän.
Julkaistu 17.11.2022