EN Voi hyvin -ryhmässä liikutaan, lounastetaan, keksitään runoja ja puhutaan kipeistä ja kevyistä aiheista. Tilaa on tunteille ja mielialoille. Kaikki tekeminen perustuu yhteiseen ideointiin. Tavoite on lisätä hyvinvointia innostumalla uusista asioista.
– Elämänmyönteisyyttä, paljon tekemistä ja päälle hyvinvointia tukevia keskusteluja. Sen kummempaa filosofiaa ei tarvita, sanoo Heli Ojaniemi.
Ryhmä huoltaa hyvinvointiaan monipuolisella toiminnalla. Se pitää työpajoja, rakentaa elämän aarrekarttaa, kartoittaa omia vahvuuksiaan, pelaa mini-golfia, luo ravitsemustavoitteita, laatii kirjeitä tuntemattomille, kerää roskia, repii runoja, jumppaa ja joogaa.
Riitta Helminen-Mäenpään mukaan ihmisen hyvinvointi on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus. Kokonaisuuden kaikkia puolia on tuettava. Siksi ryhmän toiminta yritetään pitää mahdollisimman monipuolisena.
– Liikuntaa, kulttuuria ja itsensä tutkiskelua. Ja tietenkin keskustelua. Jokaiselle on tärkeä tulla kuulluksi.
Ryhmässä jaetaan elämäntarinoita, puidaan asioita yleisellä ja henkilökohtaisella tasolla. Tilanteen mukaan, joskus vakavalla, joskus iloisella otteella.
Sinikka Lehtomäki pitää itseään introverttina, eikä helposti hakeudu tiiviiseen ryhmätoimintaan. EN Voi hyvin -ryhmä on poikkeus.
– Pelkkä ryhmässä mukana oleminen lisännyt omaan hyvinvointiani. Meno on innostavaa, avointa ja mutkatonta.
Ryhmä päättää yhdessä tapaamistensa sisällöstä. Jokainen tekee ehdotuksia oman kiinnostuksensa pohjalta. Ideoita pompotellaan, ja lopuksi tehdään päätös. Tarvittaessa äänestetään.
– Vireillä on aina jotakin mielenkiintoisia. Aiheet ja paikat vaihtelevat, mutta aina on tuntunut kuin jatkettaisiin siitä, mihin viimeksi jäätiin, sanoo Maija Santasalo.
Toimiminen ryhmässä on tuonut Santasalolle ystäviä ja uudenlaista kumppanuutta. Se on avannut näkökulmia, rauhoittanut ja synnyttänyt hyvää mieltä.
– On helpottavaa huomata kuinka universaaleja ovatkaan ihmisten huolet, isot ja pienet.
Myös Vilja Nissisestä uudet tuttavuudet ja yhdessä tekeminen ilahduttavat.
– Se on ihmeellistä ja jopa hieman odottamatontakin. Tässä varttuneemmassa iässä muutosta kohti mennään pienin askelin. On hienoa, että se voi tapahtua myönteisen kautta, ystävien tukemana ja ilman suorituspaineita. Yksin ei kannata vanheta.