Työelämän kiireet ja lapsiperheen arki etäännyttivät vuosikymmeniksi lähes kaikesta kulttuurista ja käsityöstä. Eläkkeellä harrastamista on niin paljon, että ihmettelen, lyökö jo yli äyräiden.
Käyn konserteissa ja muissa kulttuuritapahtumissa. Televisiota en pysty katsomaan ilman kudinta. Eläkkeelle siirtymisen jälkeen oli toisin. Piti keksiä mielekästä tekemistä ja löytää uusia saman ikäisiä ystäviä. Siihen meni kaksi vuotta.
Kun joku ehdotti ratkaisuksi Entisten Nuorten verkostoa, lähdin mukaan ja aktivoiduin. Musiikki palasi elämääni.
Musiikki on aina ollut minulle kulttuurin ykkönen. Seitsemänvuotiaana minut laitettiin pianotunneille. Opettajani onnistui tappamaan innostukseni onneksi vain väliaikaisesti. Aloin käydä klassisen musiikin konserteissa opiskeluvuosinani Helsingissä. Pop ja rillumarei kiinnostivat vain 25 ikävuoteen asti.
Tampere-talon Parsifal-esityksessä vuonna 1991 hurahdin Richard Wagnerin musiikkiin. Paikallisen musiikkitarjonnan lisäksi olen nähnyt Richard Wagnerin neliosaisen Ring -oopperakokonaisuuden mm. Budapestissä, että Zürichissä.
Moderni oopperakin on alkanut kiinnostaa. Uljas Pulkkiksen Raatteentien ja Ilkka Kuusiston Taipaleenjoki olivat elämyksiä. En ymmärrä puhetta klassisen musiikin vaikeatajuisuudesta. Kauneus ja nautinto eivät kaipaa perusteluja.
Nautin myös teatterista, kuvanveistosta, puusta ja metallista. Uusin villitykseni on elokuva, johon päätinkin perehtyä hieman tarkemmin. Lähdin haistelemaan Sodankylän elokuvajuhlien ilmapiiriä kahden ystäväni kanssa.
Oma luova puoleni tulee esiin käsitöissä. Teen ryijyjä, poppanoita ja räsymattoja. Kotona en voi pitää kangaspuita, joten olen käyttänyt Pispan palvelutalon välineitä. Palvelu kuitenkin loppuu, kun kaupunki säästää.
Kutominen on lempilajini. Työn alla on parhaillaan perinteinen tikkuri, hailuotolainen perinneneule. Käsissäni pitää aina olla valmistumassa jotain. Sanovat, että suorittamisen pakko juontuu lapsuuden hyväksynnän hakemisesta. En taida uskoa.
Jos pystyisin, suorittaisin enemmänkin. Iän myötä liikkuminen on kuitenkin käynyt vaikeaksi. Nuorena hiihdin ja sienestin todella paljon. Enää se ei ole mahdollista. Surullista, sillä edes kulttuuri ja käsityöt eivät korvaa liikuntaa. Vanheneminen on luopumisen aikaa. Vituttaahan se, mutta pitää vain hyväksyä. 
Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
4.7.2024
Riitta Korhonen
- Syntynyt Kuopiossa
- Asunut Joensuussa, Helsingissä, Lieksassa, Kangasalla ja Tampereella
- Seuraa klassisen musiikin tv-kanavia
- Toimintaryhmät: EN Kino, EN Keskustelu, EN Lukupiirit
HUOM! Jos mielessäsi on kiinnostava blogiaihe tai haastateltava, lähetä vinkki sähköpostiimme tästä.