Elina Peurala: Chatti antaa enemmän kuin ottaa

Chatti ei ole minulle ajanvietettä vaan nuorten hyvinvointiin liittyvää vapaaehtoistyötä. Tehtäväni on kuunnella ja tukea nuorta. En näe enkä tapaa chattikavereitani, mutta uskon heidän arvostavan työtäni.

Olen Sekasin-chat -vapaaehtoinen. Päivystän muutaman kerran kuukaudessa kolme tuntia kerrallaan. Pyrin toteuttamaan organisaation mottoa: ettei yksikään nuori jäisi yksin pahan olonsa kanssa.

Sekasin-chat on valtakunnallinen keskustelualusta, jossa nuori voi puhua anonyymisti ja luottamuksellisesti mieltään askarruttavista aiheista. Alusta on suunnattu 12–29-vuotiaille. Keskusteluapua tarjoavat järjestöjen ammattilaiset ja minun kaltaiseni koulutetut vapaaehtoiset.

Aloitan päivystysvuoroni kirjautumalla nettikanavallemme. Siellä on aina ruuhkaa, joten minun ai tarvitse odotella yhteydenottoja. Valitsen chattikumppanin jonosta. Näen alustasta nuoren ilmoittamat perustiedot, joten minulla on jonkinlainen aavistus hänen ongelmastaan.

Kun nuori ottaa yhteyden päivystäjään, Sekasin-chat pyytää häntä kertomaan jotain itsestään.

Yhteydenoton syy on lähes aina paha olo, ahdistus, yksinäisyys, epätoivo tai rakkauden puute. Viiltely ja itsetuhoinen käytös eivät ole harvinaisia ilmiöitä. Päivystys on kriisityötä. Jos ahdistus uhkaa tarttua myös päivystäjään, saamme nopeasti tukea taustavalvojalta.

Chatti kestää korkeintaan 45 minuuttia eikä päädy milloinkaan konkreettiseen ratkaisuun. Tarkoitus on helpottaa nuoren oloa. En siis välttämättä tiedä, oliko minusta hyötyä nuorelle chattikaverilleni. Jos hän kiittää keskustelusta, tiedän onnistuneeni.

Ihmettelen usein, miten valtavan hukassa nuori voikaan olla ja miten huonosti hän saa apua mielenterveysongelmiinsa. Joskus kuulemani asiat jäävät vaivaamaan minuakin, eikä työ silloin palkitse. Jotenkin helpottaa, kun keskustelut käydään vailla puhekontaktia, kirjoittamalla.

Joskus nuori chattailee kanssani voi niin hellyttävän henkilökohtaisella tavalla. Huoli se on rakkaushuolikin.

Sekasin-chat on usean vapaaehtoisorganisaation yhteishanke. Tulin mukaan Tampereen mielenterveysseuran ylläpitämän Kriisikeskus Osviitan kautta. Kun hain vapaaehtoiseksi, pelkäsin valitsijoiden kauhistuvan ikääni, mutta huoli osoittautui turhaksi. Monet päivystäjistä ovat nuoria sosiaalialan opiskelijoita, mutta kyllä vanhempikin pärjää.

Työelämässä totuin toimimaan vaikeuksiin joutuneiden, syrjäytymisuhan alla olevien nuorten kanssa. Se on hyvä pohja vapaaehtoistyölle. Ei sovi väheksyä myöskään kymmensormijärjestelmän merkitystä. Olen nopea kirjoittaja, ja pitääkin olla. Kovin kauan ei nuoren voi antaa odotella linjoilla.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
13.6.2024

Elina Peurala

  • Syntynyt Turussa
  • Ennen muuttoa Tampereelle asunut Porissa
  • Mukana ryhmissä: EN Kino, EN Retki, EN Keskustelu, EN Lukupiiri ja EN Matkaile
  • Harrastaa kuorolaulua, ääniala sopraano

HUOM! Jos mielessäsi on kiinnostava blogiaihe tai haastateltava, lähetä vinkki sähköpostiimme tästä.