Kesämökkikausi alkaa laiturin kokoamisella ja päättyy laiturin purkuun. Työ vaatii fysiikkaa, joka valitettavasti hiipuu iän myötä. Päätin hankkia lisävuosia mökkeilyyn rakentamalla uuden laiturin vähenevän lihasvoiman ehdoilla.
Jos mökkilaituri jäisi paikalleen talveksi, kevätjäät veisivät sen mennessään. Laituri pitää vetää maalle, mutta mökkisaaren rannat ovat jyrkät, ja vettynyt puulaituri painaa. Laituri saadaan kyllä ylös, mutta se vaatii vinssiä ja apuvoimia. Pitää selvitä helpommalla, ajattelin. Kymmeniä vuosia hyvin palvellut vanha laituri saisi mennä.
Suunnittelin uutta laituria 4-5 vuotta. Mietteet vaihtuivat moneen kertaan, mutta perusidea pysyi samana: laituria kannattelevat ponttonit piti voida asentaa laiturin päältä. Tavanomainen ratkaisu on kiinnittää ponttonit laituriin alakautta. Sitä varten laituri käännetään nurin ja sitten takaisin oikein päin. Juuri tuon raskaan työvaiheen halusin välttää. Minun laituriani ei käänneltäisi.
Suunnittelin kokonaisuuden, jossa kaikki elementit ovat pätkiä ja palasia. Laiturin kokonaispaino olisi suuri mutta yksittäisten elementtien paino sen verran pieni, että pystyisin niitä liikuttelemaan. Laiturin keskusyksikkönä toimisi puinen kehikko, johon yksittäiset elementit liitettäisiin.
Viime talvena aloin tosissani uskoa ideaani. Hankin puutavaran, metalliosat ja muut tarvikkeet ja ryhdyin rakentamaan laituria kotipihalleni. Mökkisaaresta ei tasaista paikkaa olisi löytynytkään. Mitoitus oli millintarkkaa puuhaa. Pulttien piti osua muttereiden kierteisiin, ponttonien laskeutua kehikkoon nätisti ja laiturille johtavan sillan niveltyä laituriin saumattomasti.
Kun kaikki näytti toimivan, purin laiturin osiin ja kokosin sen uudelleen mökkisaarella. Koekelluntakin onnistui. Kun järviveden pinta laskee normaalitasolle, viimeistelen asennuksen vedessä laiturin kelluessa. Nostan puukannet ponttonien päälle ja rullaan laudoituksen paikoilleen. Sopii siinä pikkuväen hyppiä ja maata auringossa.
Oikeasti en ole rakentaja lainkaan. Pelkkä harrastaja. Sahausjälkeni ei ole koskaan suora, eikä minussa ole minkäänlaista logiikkaa. Ihailen vanhoja ammattimiehiä, jotka eivät näytä tekevän mitään, mutta työt valmistuvat. Itse olen enemmänkin hosuli. Innostun tästä ja tuosta, unohtelen ja teen asiat moneen kertaan.
Vahvuuteni voisi olla luomisprosessin ymmärrys. Ainakin ongelmien ratkominen viehättää. Entäpä jos kuitenkin näin, huomaan usein pohtivani. Luultavasti kaikki keksintöni on keksitty jo moneen kertaan, mutta minulle ne ovat aina uusia.
Isoisäni oli laivanvarustajana. Hyvällä hetkellä saatan kuvitella sen pätevöittävän jonkin verran myös minua. 
Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
25.5.2024
Matti Kuikkaniemi
- Syntynyt Raumalla
- Asunut 50 vuotta Hämeessä
- Vanhemmat karjalaisia
- Evakkoelämä kokematta mutta aina lähdössä jonnekin
- Harrastuksina matkustaminen ja kielet
- Opiskellut espanjaa, ranskaa, italiaa, venäjää ja liivinkarjalaa
HUOM! Jos mielessäsi on kiinnostava blogiaihe tai haastateltava, lähetä vinkki sähköpostiimme tästä.