Maantiepyöräilyssä minua kiehtoo oman kestävyyteni testaaminen. Olen aina ollut kiinnostunut kestävyysliikunnasta. Nuorempana juoksin muutaman maratonin. En kuitenkaan ole ominaisuuksiltani kestävyysurheilija, joten olen pyöräillessä aika usein epämukavuusalueellani.
Pyöräily on minulle tapa pitää itseni kasassa ja kunnossa. Treenaan talvisin seuraavaa pyöräilykautta varten. Käyn kuntosalilla, pilateksessä, ja erityisesti spinningillä saan hyvin hien pintaan. En sitä hirveästi rakasta, mutta teen sitä selkäni vuoksi, kun en voi oikein hiihtääkään.
Aloitin maantiepyöräilyn kymmenen vuotta sitten, kun tapasin nykyisen mieheni Jukan, joka on pyöräilijä. Kun olimme seurustelleet jonkin aikaa, hän kysyi alkuvuonna, lähtisinkö seuraavana syksynä hänen kanssaan pyöräilyreissulle Italiaan Riccioneen. Sanoin, että mikä ettei, vaikka minulla ei ollut mitään tietoa maantiepyöräilystä tai pyöräasioista. Enkä ehtinyt tutustua pyöräilyyn kesälläkään, joten en tiennyt yhtään, mitä maantiepyöräily käytännössä tarkoittaa. Eikä minulla ollut siihen vaadittavaa kuntoakaan.
Sitten aloin treenata, ja seuraavana vuonna pärjäsin vähän paremmin. Olemme käyneet Riccionessa pyöräilemässä vuodesta 2015 lähtien. Hotellimme on erikoistunut pyöräilyasiakkaisiin. Heillä on vuokrattavana satoja pyöriä ja valittavana opastettuja tasoryhmiä. Tänä keväänä menemme kuitenkin Gironaan Kataloniaan.
Nyt minulla on jo pari vuotta ollut sähköpyörä. Jukalla on luomupyörä ja siltikään en jaksa polkea niin kovaa kuin hän. Aloitimme kesäkauden ajelemalla Lempäälään Siiri-kahvilaan, jossa käymme usein. Tavallinen pyöräreissumme kotoa Kaukajärveltä suuntautuu esimerkiksi Valkeakosken kautta Lempäälään. Reitin pituus on noin 80 km, ja siihen kuluu aikaa 4-5 tuntia, kun keskinopeus on 22-23 km tunnissa. Alamäessä nopeus voi olla 40-50 km ja ylämäissä 15 km tunnissa. Saatan itsekseni tehdä lyhyemmän 40 km:n lenkin esimerkiksi Kangasalle ja Ruutanaan.
Maantiepyörät valmistetaan hiilikuiduista, joten ne painavat paljon vähemmän kuin tavalliset kaupunkipyörät. Kevyellä pyörällä on huomattavasti helpompi ajaa mäkiä ja pitkiä matkoja. Osallistuin muutaman kerran myös Pirkan pyöräilyyn, jonka pituus oli 134 km. Siihen kuluu aikaa 5-6 tuntia pysähdyksineen. Parina viime vuonna en enää ole lähtenyt Pirkkaa polkemaan selkä- ja olkapääongelmien vuoksi.
Maantiepyörällä ryhmässä ajaessa ei pysty keskittymään maisemien ihailuun. Kun ajetaan porukassa, on pysyttävä ryhmän tahdissa. Mitä lähempänä pyöräsi on edellä ajavaa, sitä parempi. Etummaiset näyttävät käsimerkeillä, jos tiessä on kuoppia tai jos pysähdytään.
Lähekkäin ajaminen on tärkeää myös peesin vuoksi: ensimmäisenä ajava halkoo tuulta, ja mitä enemmän on porukkaa, sitä enemmän se vaikuttaa perässä tuleviin. Sanotaan, että viimeisimpänä ajavat ovat kuin aurinkokannella, sillä heidän ei tarvitse polkea juuri lainkaan. Ryhmäajo on oma juttunsa, sitä minun ei tule koti-Suomessa juurikaan harrastettua.
Pelkkä pyörä voi maksaa tuhansia euroja. Joku hifistelijä – mies – saattaa maksaa Pinarellostaan kymppitonnin. Oma nykyinen sähkögravelini maksoi kolmisen tuhatta. Lisäksi on hankittava pyöräilyvarusteet: housut, paidat, hanskat, kypärä, kengät, lasit, pyöräilymittari. Pyöräilylasit suojaavat silmiä hyönteisiltä tai pikkukiviltä, mutta myös häikäisyltä. Pyörämittari mittaa nopeuden, matkan ja nousumetrit sekä näyttää reitin ja sykkeen. Pyöräilykengät lukitaan polkimiin kiinni. Niillä ei poljeta pelkästään alaspäin, vaan jalalla vedetään poljinta myös ylöspäin eli sitä pyöritetään. Näin saadaan lisää tehoa samalla voimalla. Ennen pysähdystä täytyy muistaa irrottaa jalka polkimesta, muuten kaatuu.
Minulla on myös niin sanottu läskipyörä, jolla ajelen kävelyteillä ja metsissä. Se on pelkkää nautiskelua ja maisemien katselua. Ajelin äskettäin Messukylässä talojen lomassa luikertelevia pikkuteitä, joilla en ollut ennen ajanut.
En osaa kuvitella, millainen kuntoni olisi ilman tätä harrastusta, jonka vuoksi treenaan ahkerasti myös talvikautena. Kun nivelet alkavat rakoilla joka puolelta, on tärkeää pitää yllä lihaskuntoa. Minun heikot kohtani ovat olkapää ja selkä. Selän vuoksi en pystynyt kävelemään pitkiä matkoja, ja siksi piti lopettaa EN Retkiryhmän vetäminen. Nyt pystyn jo paremmin kävelemään, mutta en vieläkään uskalla lähteä pidemmille metsäretkille. Myös olkapää on parempi. Ortopedikin sanoi, että olkapään liikkuvuus on paljon parempi kuin mitä nivelestä voisi päätellä, koska lihakset ovat hyvässä kunnossa. 
Päivi Ahtiala
Haastattelu, teksti ja kuvat Iita Kettunen
14.6.2026
Päivi Ahtiala
- Syntynyt Tampereella
- Asuu Tampereella
- Motto: Aina kannattaa yrittää
HUOM! Jos mielessäsi on kiinnostava blogiaihe tai haastateltava, lähetä vinkki sähköpostiimme tästä.