Näinä aikoina sitä katselee ympärilleen ja etsii erilaisia ilonaiheita. Aurinko voi vilahtaa kesken jouluisen aamupäivän. Viesti kaukaiselta ystävältä antaa toivon pilkahduksen hullussa maailmassa. Nyt on pidettävä kiinni vanhoista ja uusista kontakteista, kotona ja kaukana.
Ystävämme Leila (nimi muutettu) lähetti Whatsapp-viestin Teheranista kesäkuussa. Tutustuimme Leilaan parikymmentä vuotta sitten, kun hän oli IPPNW:n, Lääkärit Ydinsotaa Vastaan -järjestön opiskelijavastaava. Olemme käyneet Teheranissa hänen kotonaan ja tunnemme hänen miehensä ja kaksi lastansa.
Perheellä oli alkuvuodesta 2025 vakava toive päästä länteen ja toive meidän avustamme, mutta yöllä 13. kesäkuuta Israelin pommitukset muuttivat kaikki suunnitelmat. ”Nyt meitä tarvitaan kotimaassa, perheemme ja kansamme tarvitsee meitä”. Kansallistunne voitti välittömästi halun päästä pois! Tällä kertaa Leilan Whatsapp toivoo jouluksi apua Gazan sodan uhreille.
Ystävämme Yurii (nimi muutettu) soittaa Kiovasta Whatsappilla, nyt joulun 2025 alla. Pidämme yhteyttä, olemme tunteneet monta kymmentä vuotta IPPNW:n kautta. Vaikea talvi on tulossa Kiovaan. Jääkaapit ja pakastimet sulavat, sähköä saa vain muutaman tunnin päivässä. Mutta toivoa on. Sitä tuo myös hänen Misha (nimi muutettu) -poikansa, joka on juuri yhtä vanha kuin sota, syntynyt ensimmäisenä sotayönä Kiovan synnytyssairaalan bunkkerissa. Misha on aloittanut päiväkodin varhaiskasvatuksessa ja hänen naurunsa kirkastaa päivän.
Yurii osoitti olevansa rauhan mies, kun venäläinen ystävämme Vladimir (nimi muutettu) – hänkin IPPNW-tuttu – lähetti Telegram-viestin ja pyysi apuamme viikko sodan alun jälkeen 2022. Vladimirin äiti asui Odessassa ja sairastui vakavasti. Vladimir riensi Moskovasta äidin luo, äiti kuoli ja sota alkoi samanaikaisesti.
”Voitteko auttaa minua, en uskalla edes mennä kadulle, minullahan on Venäjän passi” vaikeroi Vladimir meille. Mitä tehdä? Soitimme Yuriille, vastasyntyneen pojan isälle Kiovaan keskelle sotaa. Yurii mietti hetken, ja järjesti Vladimirin Odessasta turvallisesti bulgarialaisen kuljetuksen mukana Moldovaan. ”Emmehän me sodi keskenämme, me toimimme IPPNW:ssä”.
Järjestimme Helsingissä itsenäisyyspäivänä Savoy-teatteriin rauhanjärjestöjen matinean lyhyine puheineen ja musiikkiesityksineen. Jännitti todella, saammeko väkeä paikalle. Aluksi näytti ihan synkältä, lippuja oli ostettu parikymmentä ja sitten satakunta, valtavaan tilaan. Päivän koittaessa ilmaantui kuitenkin yli kuusisataa osallistujaa – lähes täysi sali. Ihmisten iloiset kommentit kertoivat, että tällaista tarvitaan: korkeatasoista rauhan kulttuuria kaikille.
Toivoa on, on ihmisten rauhan tekoja ja rauhan ajatuksia. Toimitaan kaikki omassa ympäristössämme, ja puhutaan ajatuksistamme ja toiveistamme! Ei alistuta sotapuheeseen, nyt on rauhanpuheiden aika! 
Vappu Taipale
30.12.2025
HUOM! Jos mielessäsi on kiinnostava blogiaihe tai haastateltava, lähetä vinkki sähköpostiimme tästä.