Ryhmäpurjehdus on sosiaalinen harrastus. Tehtäviä veneessä on paljon, tilaa vähän. Majoitustila jaetaan muiden kesken. Matkalla ollaan joskus pitkiä aikoja, eikä poistua voi. Jokaisen miehistöön kuuluvan pitää joustaa. Isot egot karsiutuvat joukosta luonnostaan.
Aloitin purjehduksen noin kaksikymppisenä ilman soutamista suurempaa kokemusta. Silloinen poikaystäväni, nykyinen mieheni sai minut innostumaan purjehtimisesta. Vietimme kaikki nuoruuden ja keski-iän kesälomat vesillä. Kun mies lopetti purjehtimisen viitisen vuotta sitten, jatkoin harrastusta naispurjehtijoiden kanssa. Oma veneemme on Uudessakaupungissa, mutta lapset ovat käytännössä omineet sen.
Kun mies lopetti purjehtimisen viitisen vuotta sitten, jatkoin harrastusta naispurjehtijoiden kanssa. Naispurjehtijat ry on naisille tarkoitettu, koko Suomen kattava pursiseura. Purjehdimme vuokraveneillä tai jäsenten omilla veneillä kotimaassa ja ulkomailla. Miehistön koko vaihtelee veneen koosta riippuen neljästä kahdeksaan.
Ennen matkaa sovimme työnjaosta. Aluksen päällikkö, kippari vastaa veneen ja miehistön turvallisuudesta ja hyvinvoinnista sekä meriteiden sääntöjen ja hyvän merimiestavan noudattamisesta. Perämies vastaa ruokahuollosta, muun miehistön ohjeistuksesta sekä jakaa roolit lähdössä ja rantautumisessa.
Kun ilmoittaudun matkalle, en useinkaan tiedä, ketä muita on tulossa mukaan. Moni vieroksuu matkantekoa tuntemattomien kanssa, mutta minusta se on kivaa. Muutamassa päivässä porukka hitsautuu yhteen. Pidämme hauskaa ja nauramme paljon.
Jokaisen purjehtijan pitää hallita perustaidot. Tärkein on navigointi. On aina tiedettävä, missä ollaan. Jotkut navigoivat pelkän navigointisovelluksen varassa, me käytämme myös perinteistä paperista merikarttaa. Mahdollinen sovellus vain tukee navigointia. Olen oppinut navigoinnin saaristolaivuri- ja rannikkolaivurikursseilla.
Purjeiden trimmaus on sekin taitolaji. Purjeet tulisi virittää mahdollisimman hyvään vetoon kaikilla keleillä. Liikkuminen vesillä ei minua pelota, enemmänkin joskus jännittää. Painavan kölin ansiosta purjevene ei tuulen voimasta kaadu, mutta se voi kallistua epämukavasti. Liika kallistuminen vältetään pienentämällä purjepinta-alaa, reivaamalla.
Veneen liikkuessa purjehtija ei pääse tylsistymään. On oltava valppaana. Tuulen suunta voi muuttua äkisti, auringonpaiste vaihtua hetkessä ukkoseksi. Jos matkaa tehdään yöllä, sitä varten jaetaan vahtivuorot. Suomen kesä on onneksi valoisa ja saaristo kaunis. Jos vastaan tulee kiva satama, saaressa voidaan viipyä päiviä, patikoida ja tutustua ympäristöön.
Pitkillä matkoilla vuokraamme veneen yleensä matkanjärjestäjältä. Heinäkuussa on luvassa viiden päivän purjehdus Maarianhaminasta Helsinkiin joko Turun saariston tai Viron rannikon kautta. Elokuussa naispurjehtijoita on mukana leikkimielisessä Helsinki-Tallinna-purjehduskisassa. Perjantain ja lauantain välisenä yönä kisataan, lauantaina on bileet. Paluu Helsinkiin tapahtuu joko paluukilpailuna tai vain omaan tahtiin.
Purjehduskausi päättyy osaltani syys-lokakuussa, jolloin omakin veneemme siirretään talvisäilöön. Talven aikana saatan parannella teknistä osaamistani osallistumalla naispurjehtijoiden järjestämään koulutukseen. Dieselmoottori- ja venesähkökurssit on jo suoritettu.
Ikääntymisen myötä olen tullut entistä varovaisemmaksi. Vältän purjehdukseen liittyviä riskejä. En ryntäile veneen portaissa enkä kiipeile rantakallioilla. Matkanteosta nautin kuten ennenkin. Kun nousen purjeveneeseen, aika menettää merkityksensä. On vain auringonnousu, auringonlasku, luonto ja meri.
Eikä meri ole koskaan samanlainen. Väri elää ja vaihtuu jatkuvasti. Aallon muotokin muuttuu, nyt loiva mutta jo kohta kulmikas. Pitkillä purjehdusmatkoilla huomaan suhtautuvani mereen lähes animistisesti. Puhuttelen merta kuin elävää olentoa.
Pirjo Uutela
Haastattelu ja teksti Jukka Vuolle
4.7.2025
Pirjo Uutela
- Syntynyt Lauritsalassa (liitettiin osaksi Lappeenrantaa v. 1967)
- Asunut Lauritsalan jälkeen Vantaalla, lyhyet pätkät Torontossa ja Atlantassa, Tampereella vuodesta 1979
- Jumppaa aivojaan opiskelemalla kieliä, tuoreimpana opiskelukielenä portugali
- Talvikausina iskee neulomisvimma, tuloksena liialliset määrät sukkia ja pipoja perheenjäsenille
HUOM! Jos mielessäsi on kiinnostava blogiaihe tai haastateltava, lähetä vinkki sähköpostiimme tästä.