Mari Maasilta: Eläkeläinen pohtii työelämää

Puutarhassani kasvaa tarhasuolaheinä. On kasvanut jo yli 30 vuotta. Toin siemenet Ranskasta, kun ensimmäinen lapseni oli taaperoiässä. Yleensä suolaheinä jää käyttämättä, mutta mistä lienen saanut juuri tänään päähänpinttymän, että keväällä on hyvä olla munakkaan täytteeksi jotain vihreää. Työnantaja ei ollut asiasta vihjaissut, vaan ihan itse keksin.

Tarhasuolaheinä

Suolaheinää on kuitenkin aivan liian vähän, joten nyt on pakko hankkia lisäravintoa rikkaruohoista. Siirryn toiselle kasvilavalle, jonka ovat vallanneet nokkoset ja keltamot. Viimeksi mainituista ei ole ravinnoksi, mutta nokkosia markkinoivat kaikki ruokabloggaajat ja minä itsekin.

Kipaisen hakemaan sisältä keräysastian ja sakset sekä kännykän – sen pahanilmanlinnun. Samalla kun kaivan kasvilavasta säkillisen nokkosen- ja keltamonjuuria, vastaan yhteen Airbnb-kyselyyn, lukaisen Signalin EN kulttuuriryhmän matkasuunnitelmat ja noin 20 kyytipyyntöä.

Juuria on kymmenen kertaa enemmän kuin nokkosia, mutta saan niitä sentään riittävästi yhteen muhennokseen. Ne saadakseni jouduin kääntämään koko kasvilavan. Lisäksi istutin kukkapurkkeihin pari tuntematonta lavasta löytynyttä sipulia ja hukkasin yrttisakseni noin viisi kertaa. Lähetin myös ystävälleni yhteistä matkaa koskevan viestin ja neuvottelin yhden tulevan lehtijutun palkkiosta. Aikaa oli kulunut kaksi tuntia.

Nokkosissa oli valtavasti multaa, joten huuhtelen ne ainakin viiteen kertaan. Aikaa kuluu puoli tuntia lisää, mutta onneksi en ole vielä kovin nälkäinen. Tässä vaiheessa mieleen tulee, että päivän aherruksessani on jotain perin tuttua menneeltä työuralta. Ehkä joku jo tunnistaa.

Nokkosten huuhtelu

Pistän vesikattilan tulelle ja pesen tiskipöydälle unohtuneen paistinpannun ja teräskattilan muhennosta varten. Kumpi tulille ensin, munakas vai nokkosmuhennos? Ja miten se muhennos edes tehdään? Missä on manuaali?

Suolaheiniä ei ollut kuin nimeksi, joten googlaan netistä nokkosmuhennoksen ohjeen. Kuten tavallista Mysi Lahtiselta löytyy se paras, jossa on sekä voita että kermaa. Muskottipähkinä ei meinannut löytyä, mutta koska tiedän, että sitä varmasti jossain on, siivoan saman tien koko maustekaapin. En raaski heittää pois kuin yhden mainoslahjaksi saadun tilliuutteen.

Munakkaan teko ei vaadi ohjetta, joten kohta alkaa olla valmista. Tai mikä tässä maailmassa nyt valmiiksi tulee. Pidän viisaasti kännykän uutissovelluksen pois päältä, ettei mieleni enää harhaudu uusille urille, sillä nyt alkaa oikeasti olla nälkä.

Multitaskaus on päivän sana ja olen siinä oikea haka, tosin enimmäkseen olosuhteiden pakosta. Yliopistolaisilta ja toimittajilta – aloilta, jotka parhaiten tunnen – on viime vuosikymmeninä karsittu yksi kerrallaan kaikki palvelut ja tukihenkilöstö. Itse piti täyttää matka-anomukset ja kirjata kuitit matkan jälkeen, itse korjata jumiutunut tietokone ja hoitaa sisä- ja ulkosuhteet sekä lopputuotteen (tieteellinen artikkeli, lehtijuttu) näytteillepano ja markkinointi. Käyttöohjeita ei sentään tarvinnut itse kirjoittaa.

Aikaa kului pienenkin raportin tai artikkelin kirjoittamiseen hämmästyttävän paljon, koska välillä kilahti sähköpostiin parikymmentä pikaista reagointia vaativaa viestiä, hajosi tietokoneen näyttö tai vuosikymmeneksi opintonsa keskeyttänyt opiskelija tuli lankoja pitkin ja vaati välitöntä palvelua.

Eläkeläinen on siis täysin valmennettu elämänsä viimeiseen kolmannekseen, jossa kaikki edelleenkin pitää tehdä itse. Mitään palvelua ei voi odottaa valmiina.

Valmis munakas

Ateria on valmistuttuaan herkullisen näköinen, mutta kuten suuri osa työelämän lopputuotteista, vähän sinne päin: munakas repeää taitettaessa, muhennoksessa on liian vähän suolaa ja liikaa muskottipähkinää. Ravintoarvoa en laskenut, mutta voin ja kerman ansiosta ainakin siinä on riittävästi energiaa. Suorituspisteitä ei annettu, koska syön yksin.

Mari Maasilta
12.6.2025

Mari Maasilta

  • Syntynyt Kanta-Hämeessä Lammilla
  • Asunut Lammin jälkeen Tampereella, Inarissa, Rovaniemellä, Lontoossa, Kampalassa ja aika monessa muussakin paikassa
  • On viljelijänä yhtä laiska kuin on ruuanlaittajana ahkera
  • Ei kaipaa työelämään, mutta muistaa sitä lämmöllä

HUOM! Jos mielessäsi on kiinnostava blogiaihe tai haastateltava, lähetä vinkki sähköpostiimme tästä.