Marja Halme: Jäljet
Isäni harrasti liikuntaa koko elämänsä, juoksi ja työnsi kuulaa. Pikaluistelun hän aloitti 75-vuotiaana. Liikunta oli hänelle ilon lähde. Seuraan isäni jälkiä. Luistelen, liikun monipuolisesti ja nautin. Liikuntaa tärkeämpi on kuitenkin toinen isän jättämä jälki, uteliaisuus elämään.
Isä ei ollut urheilusankari. Hän harrasti liikuntaa itsensä vuoksi, ei menestyäkseen. En ymmärrä kilpaurheilua, mutta liikkuminen on elinehto myös minulle. Kävelen, hiihdän, joogaan ja käyn kuntosalilla. Kesällä uin, joskus pitkiäkin matkoja. Metsästä nautin mielelläni yksin.
Isäni kaltaista uteliaisuutta lienee minussakin. Pidän silmäni auki ja tarkkailen. Kaupungilla kävellessänikin olen valppaana. Taloista ja talojen väleistä voi löytyä koloja, joihin kannattaa kurkistaa.
Lapsena isä souti minut ja pikkusiskoni soistuneeseen poukamaan. Hän halusi näyttää jotain. Mukaan otettiin peltiämpäri, mela ja tulitikut. Isä paineli melalla järven pohjaa nostaakseen pintaan suokaasua. Se kerättiin nurinpäin käännettyyn ämpäriin. Kun isä raapaisi sinne tulitikun, meidän lasten mielestä koko järvi paloi.
Liikunnan saralla olen kokeillut monenlaista. Kuusikymmentävuotiaana osallistuin Himalaja-vaellukselle. Olin ryhmän vanhin, mutta selvisin 5500 metrin korkeudessa siinä missä muutkin. Yksi reissuistani suuntautui vuoristoiselle inkapolulle Perun Andeille. Tampereen Taivaltajien mukana vaelsin rinkka selässäni Koilliskairan soilla.
Fysiikka on tärkeä ikääntyvälle ihmiselle, mutta aivojakin pitää harjoittaa. Tapoja on monia, yksi niistä on ompelu, josta kiinnostuin vasta eläkeläisenä. Takin tekeminen on aivotyötä mitä suurimmassa määrin. Kädet pitää saada ymmärtämään, mitä aivot sanovat. Pitää osata hahmottaa kokonaisuus riippumatta siitä onko kangas oikein vain nurinpäin.
Isä eli satavuotiaaksi. Itse en haaveile korkeasta iästä vaan toivon pysyväni terveenä ja hyvässä kunnossa, sillä eletty elämä alkaa jo näkyä. Sanat katoavat jonnekin ja lyhytkestoinenkin liikkumattomuus tuntuu kropassa. Liikkuminen liikoja repimättä sopii minulle.
Moni ei jaksa yksin lähteä liikkeelle. Onneksi ei tarvitse, ainakaan Tampereella. Entisten Nuorten seurassa voi liikkua ja harrastaa turvallisesti. Olen osallistunut verkoston toimintaan sen perustamisesta asti ja nauttinut suunnattomasti.
Yhdessäolo minkä tahansa asian parissa lisää hyvinvointia. Pysyvät ihmissuhteet kantavat pitkälle. Loppujen lopuksi vain sillä on merkitystä, miten kiinnitymme toisiimme. Jokainen meistä jättää jäljen itsestään. Ei ole siis lainkaan samantekevää, miten kohtelemme toisiamme. 
Marja Halme
Haastattelu ja editointi Jukka Vuolle
8.2.2025
Marja Halme
- Syntynyt Lahdessa
- Asunut Lahdessa, Lontoossa, Luopioisissa ja Tampereella
- Motto: Ensin päätös, sitten sitkeästi kohti päämäärää
HUOM! Jos mielessäsi on kiinnostava blogiaihe tai haastateltava, lähetä vinkki sähköpostiimme tästä.