Mikä on helpoin mahdollinen aikamatka menneisyyteen? Pään sisällä tehty, omien muistikuvien avulla, vai kuuntelemalla ja kyselemällä toisen ihmisen kokemuksista, vaikkapa 1930- tai 1940-luvuilta?
Tällaisia aikapyrähdyksiä pääsee tekemään, kun on tekemisissä 80 – 90-vuotiaiden kanssa. Tampereen seurakuntayhtymän Mummon Kammari tarjoaa monenlaista vapaaehtoistoimintaa, mm. kotiystävänä toimimista. Näin on mahdollista tavata vanhimpien ikäluokkien edustajia, vierailemalla viikon–parin välein sellaisen ikäihmisen luona, joka on toivonut seuraa ulkoilemiseen, kaupassakäynteihin tai kahvikupposen ääreen.
Viisi vuotta sitten näin tavaratalossa entisen naapurini työntävän pyörätuolissa istuvaa ihmistä. Utelin, mistä on kyse. Näin sain kuulla vapaaehtoistyön yhdestä muodosta, keikka-avusta. Lähdin mukaan suureen perehdyttämistilaisuuteen, jossa kerrottiin vapaaehtoistyön monista muodoista. Voi ryhtyä kotiystäväksi, kotiavuksi, asiointiavuksi, ulkoiluttajaksi, ohjelmantuottajaksi.
Valitsin tuon kotiystävyyden. Kokemusta on kolmesta ystävästä. Koronakaan ei estänyt meitä tapaamasta, ulkoilemasta ja käymästä kahviloissa.
On elämys kuulla elämänkokemuksista, joita pitkä elämä on tuonut muassaan. On arvokasta pohtia elämänilmiöitä sellaisen ihmisen kanssa, jolla on monella tavalla ollut erilainen elämänpolku kuin itsellä. Nämä seikat ovat antia vapaaehtoiselle. Toinen osapuoli saa seuraa ja apua arkeensa, mutta erityisesti kokemuksia siitä, että on annettavaa itseä nuoremmille.
Ikävää on tietenkin se, että pitkäikäisen sairastuminen tai poismeno on usein lähellä. Toisaalta elämänhaluinen ikääntynyt kohottaa nuoremmankin mielialaa ja näkymää elämän jatkuvuudesta.
Kerran kuukaudessa käyn Mummon Kammarin tiloissa esittelemässä toimintaa niille, jotka ovat pohtineet vapaaehtoisiksi ryhtymistä.
Kohtaamispaikalla Hämeenkatu 28:ssa on arkisin monenlaista toimintaa. Tehdään omaan myymälään ja myyjäisiin käsitöitä, lauletaan, pelataan, keskustellaan. Voi myös lukea lehtiä ja kahvitella sekä tavata tuttuja. Toiminta on alkanut 35 vuotta sitten – lokakuussa oli juhlan aika.
Mummon Kammarilla on noin 800 vapaaehtoista, joiden jaksamisesta vakinaisissa viroissa olevat huolehtivat. On yhteisiä kahvitilaisuuksia, retkiä, käyntejä konserteissa, teatterissa ja museoissa, koulutusta, esimerkiksi äskettäin muistisairaan kohtaamisesta validaatiomenetelmän mukaisesti.
Lähes parikymmentä vuotta sitten Mummon Kammarin tiloissa Otavalankadulla alkoi kirjan ystävien piiri, jossa keskusteltiin kirjoista ja kuultiin kirjailijoita ja muita asiantuntijoita. Koronan takia tarvittiin ihmisten välistä etäisyyttä, joten Kirjallinen salonki siirtyi Näsin saliin. Muutos muutti myös kirjan ystävien tapaamiset enemmän luentotilaisuuksiksi. Joka maanantai kesää lukuun ottamatta 40 – 80 kirjan ja kulttuurin ystävää kokoontuu kuulemaan asiantuntijaesityksiä. Tervetuloa mukaan!
Aloin osallistua tähän toimintaan, kun vakinainen vetäjä Arja Arohonka piti pimeän kauden lomia ja tarvittiin sijaista. Nyt olemme organisoineet tapahtumaa yhdessä. Vaikka meidän lisäksemme esiintyjätkin toimivat vapaaehtoisesti palkkiotta, olemme onnistuneet saamaan hyvin tasokkaita esityksiä uskolliselle kuulijakunnalle. Kolmisen viikkoa sitten esimerkiksi kirjailija Minna Lindgren sai 77 kuulijaa kiitolliseksi yleisökseen. Loppusyksynä meille esiintyvät näyttelijä, runoilija, kirjallisuuskriitikko ja pari kirjallisuudentutkijaa.
Minne mennä tänään? Pian ovat taas joulumyyjäiset. Sielläkin tarvitaan vapaaehtoisia. Viime joulukuussa kuljetin leipomuksia yläkerran keittiöstä alakerran myymälään ostettaviksi. Kauppa kävi hyvin. Saaduilla tuloilla palkataan nuoria kesätyöntekijöitä. 
Marja-Leena Koli
30.11.2024
Marja Leena Koli
- Tamperelainen
- Asunut Tampereella, Helsingissä ja Lontoossa
- Harrastaa lukemista, kirjoittamista, kasvimaan hoitoa ja vapaaehtoistoimintaa
HUOM! Jos mielessäsi on kiinnostava blogiaihe tai haastateltava, lähetä vinkki sähköpostiimme tästä.