Kun jäin eläkkeelle, tiesin heti, että energiaa on jotenkin purettava. Seuraavana vuonna ja sattumalta Ateljee Emmi Mustonen kutsui maalaamaan muotokuvia. Opin, ettei öljymaalaus synny pensseliä heilauttamalla. Ensimmäinen muotokuvani Henna-tyttärestä valmistui kymmenen koulutuskerran tuloksena. Jäin koukkuun.
Olen aina pitänyt piirtämisestä ja maalannut akvarelleja. Kiinnostus lienee sukuperintöä äidin puolelta, sillä molemmat sisareni maalaavat, ja minulle oli kouluaikana itsestäänselvyys valita lukiossa musiikin asemesta kuvataide.
Öljyvärien pariin vei sattuma. Entisten Nuorten ryhmässä näin ilmoituksen, että öljyvärien ja kankaiden varasto olisi ostettavissa. Myyjä oli joutunut luopumaan harrastuksestaan huonon näkönsä vuoksi. Ostin kaikki tarvikkeet, ja puolisoni Tero rakensi ison maalaustelineen. Kalustin talomme yhden huoneen ateljeeksi, jossa olen viettänyt monia keskittyneitä tunteja.
Öljyvärit ovat minun juttuni. Muotokuvia tutuista ja sukulaisista onkin syntynyt paljoin. Toki muitakin aiheita olen toteuttanut. Tänä vuonna töitäni on ollut esillä viidessä näyttelyssä, mm. tamperelaisen taideyhdistys Elon Taikapuutarha -näyttelyssä Tampere-talossa. Sinne tein naivistisen työn Kuun valossa.
En pakota sukulaisia ja tuttavia istumaan mallina, vaan pyydän valokuvia ja teen muotokuvan niiden pohjalta. Vielä en ole uskaltanut viedä tulkintaa abstraktiin suuntaan, vaan haluan sisäistää ensin muotokuvan perusasiat. Kasvojen mittasuhteet olen kursseilla jo oppinut.
Miksi juuri öljyvärit? Olin kokeillut mm. akryylivärejä, mutta ne eivät miellyttäneet, koska ne kuivuvat heti. Öljyissä viehättää jälki: kerroksellisuus, pehmeät värisävyt ja mahdollisuus maalata aina uudelleen monta kerrosta.
Maalatessani lepään. Joskus kuuntelen äänikirjaa ja aika ajoin maalaan lähes päivittäin. Etsin kohteeni tyypillistä ilmettä, ja yritän löytää luonteen sen takaa. Mieheni Teron muotokuvaan olen hyvin tyytyväinen. Löysin kuvaan hänen valoisuutensa.
Muotokuvamaalaus on vielä nuori harrastukseni. Pyrin kehittymään vähä vähältä. Opin olen hankkinut lukuisilta kursseilta. Varsinainen koulutus minulta puuttuu, mutta olen optimisti. Kenties tulevaisuudessa osaan irrottautua realismista ja nähdä mallit entistä monipuolisemmin. Pilakuvia en osaa tehdä. Se on vaikea laji eikä tunnu omalta.
Perinteisen muotokuvan valmistuminen vie reilut kymmenen tuntia, sillä kerrosmaalauksessa työn on välillä kuivuttava. Yleensä tarvitaan neljä maalausrupeamaa, ennen kuin mallini ja minä olemme tyytyväisiä. 
Haastattelu ja teksti: Marja Otala
9.11.2024
Pirkko Kivelä
- Syntynyt Helsingissä
- Asunut Helsingissä ja Tampereella
- Maalauksen lisäksi harrastaa laulua, viulunsoittoa ja keramiikkaa
- Motto ”Nyt on aikaa…”
HUOM! Jos mielessäsi on kiinnostava blogiaihe tai haastateltava, lähetä vinkki sähköpostiimme tästä.