Minun kesäjuttuni on aamu-uinti. Kun olin aikoinani muuttanut asumaan Pyhäjärven rantamaisemiin, aloin aamuisin ensi töikseni käydä uimassa. Totesin, että siitä tulee mukava olo koko päiväksi. Heitän talviturkin sääoloista riippuen huhti-toukokuussa ja jatkan rutiinia syys-lokakuulle harva se aamu.
Aikaisin aamulla luonnon ja sen kehityksen keväästä syksyyn aistii tietoisemmin, kun ihmisten hyörinä ei ole vielä pääosassa. Polkuni vie pihapiirin, niityn ja rantalehdon kautta uimalaiturille. Vihreys alkavasta heleydestä tummaan ruskan sävyttämään kylläisyyteen, puiden lyhyt kukinta, marjat ja hedelmät, kukkien loisto voikukista keskikesän laji- ja väri-ilottelun kautta syysmaitiaisiin tarjoutuu ihasteltavaksi matkalla.
Alkukesästä linnunlaulu tervehtii heti ulko-ovella. On ollut Ihan pakko opetella tunnistamaan ainakin useammin äänessä olevat. Laiturin läheisyydessä sorsa saattaa räpiköidä näyttävästi polulla vetääkseen huomion pois rantaheinikossa piilottelevasta poikueestaan tai toisaalta ui rohkeasti lähelle poikaset perässään.
Lokki pesii läheisen sodanaikaisen betonirakennelman päällä, sen lähelle ei ole uimista: lintu tulee pommikoneena päälle! Joutsen tai pari saattaa olla sukeltelemassa hauskasti pyrstöt pystyssä ruokaa pinnan alta etsien tai vain uiskennella kuin upeudestaan tietoisina. Viereisellä venelaiturilla näyttää vielä nukkuvan palloksi pörhistyneitä vesilintuja; niitä ei raski häiritä polskimalla lähelle.
Laiturilla tapaa saman kärpäsen puremaa porukkaa. Useat tuovat mukanaan koiransa aamulenkille niin kuin minäkin. Eräät lemmikit seuraavat laiturilla silmä kovana omistajansa uintia, toiset haukkuvat käskevästi ja jotkut pikkukoirat vinkuvat hellyttävästi koko ajan emäntänsä/isäntänsä pulikoidessa. Minun Morreni kuuluu sivummalla kiltisti odottaviin tietäen, että hänet palkitaan siitä namipalalla.
On ihania peilityyniä aurinkoisia aamuja, pilvisiä myrskyisiä sadeaamuja ja kaikkea siltä väliltä. Samassa järvimaisemassa uskomaton määrä variaatioita. Veden pinta parhaimmillaan kuin silkkiä. Tuuli nostattaa siitä väreitä, laineita, aaltoja ja maininkeja sekä voimakkaimmillaan vaahtopäitä, asettaen uimiselle eri asteisia haasteita.
Sopivassa vaiheessa voi yrittää mukauttaa oman liikkeensä aaltojen rytmiin ja tuntea olevansa yhtä luonnon kanssa, kun taas kovemmassa myllerryksessä uiminen on enemmän kamppailua luonnonvoimia vastaan. Tihkusade ei haittaa. Suurina pisaroina alkava sade nostattaa vedestä hauskoja ikään kuin sormia uimarin hämmästeltäväksi. Kaatosateella uimista en ole kokeillut.
Matkoilla löytyy aina lähin uimaranta, ellen ole jo valinnut majoitustani sen mukaan. Hieman jännittääkin tuntematon ranta, pistää varomaan ja uimaan rannan suuntaisesti. Meressä kiehtoo veden erilaisuus ja kaukainen horisontti, hotellin uima-altaissa helppous ja nopeus.
Liityin jossain vaiheessa Tohlopin uimaseuraan. Tuulisella säällä ja syksykylmällä ajelen Ryydynpohjaan, jonka suojaisaan uimarantaa tuuli tuskin koskaan osuu haittaavasti ja josta löytyy seuran lämmin pukukoppi. Olisi myös sauna ja talvisaikaan avanto, mutta näitä en käytä. Kun vesilämpömittari näyttää alle kymmentä astetta, sanon heipat uimarannoille. 
Kaarina Kaltiala
Teksti ja kuvat
3.9.2026
Kaarina Kaltiala
- Syntynyt Sallassa
- Kasvanut Pohjanmaalla
- Asuu Tampereella
HUOM! Jos mielessäsi on kiinnostava blogiaihe tai haastateltava, lähetä vinkki sähköpostiimme tästä.