Opettelen kiinalaisia kirjoitusmerkkejä voidakseni joskus lukea jotain alkuperäiskielellä, vaikkapa vain sanomalehteä tai lastenkirjaa. Todennäköisesti en koskaan saavuta tavoitettani, mutta ei haittaa.
Kiinan kieli kiinnostaa minua rakenteena ja sääntöjärjestelmänä, systeeminä. Lähestymistapa juontuu osin taustastani. Olen työskennellyt it-alalla, piirtänyt koko ikäni laatikoita ja nuolia laatikosta toiseen. Sellainen jättää jälkensä. Luen eri kielten kielioppeja ilokseni ja huvikseni. Kielet ovat minulle arvo sinänsä.
En puhu kiinaa, minulle riittää lukutaito. Opiskelevathan jotkut latinaakin, vaikka eivät koskaan pääse Vatikaanin käytäville puhumaan sitä. Kirjoitetun kielen visuaalisuus ja graafiset elementit merkitsevät minulle enemmän kuin kielellä kommunikointi.
Piirrän mielelläni. Siitäkin syystä kiinalaiset kirjoitusmerkit, niiden mittasuhteet ja dynamiikka kiinnostavat. Yksi kolmasosa tätä, kaksi kolmasosaa tuota, tähän terävä kulma, tuohon tylppä ja lopuksi häntä. Kiehtovaa!
Lapsena häpesin huonoa käsialaani. Kun harjoittelin ankarasti, alkoi sujua. Niin on käynyt kiinalaisten kirjoitusmerkkienkin kohdalla. Alussa tekeleitä, ponnistelujen jälkeen ihan kelvollista jälkeä. Kalligrafiasta eli kaunokirjoitustaiteesta ollaan kaukana. Jo pelkistettyjen merkkien piirtäminen vaatii suurta huolellisuutta.
Maailmassa on neljäntyyppisiä kirjoitusjärjestelmiä. Yhdessä käytetään vokaaleja ja konsonantteja, toisessa tavuja, kolmannessa pelkkiä konsonantteja. Neljäs, kiinalainen kirjoitusjärjestelmä, poikkeaa täysin kaikista muista. Aakkosia ei ole. Ei voisikaan olla, sillä merkkejä on tuhansia. Tunnistaminen tapahtuu kaksivaiheisesti, merkitysosan ja ääntämisosan perusteella. Digitekniikka helpottaa huomattavasti merkkien tunnistamista ja kirjoittamista.
1900-luvun alussa Kiinan älymystö halusi eroon perinteisistä kirjoitusmerkeistä. Vanhat, monimutkaisiksi koetut merkit haluttiin korvata aakkostolla ja länsimaisilla kirjaimilla. Hanke ei toteutunut kahdesta syystä. Ajateltiin, että kiinalaisen kirjoitustavan katoamisen myötä katoaa myös tuhatvuotinen kirjallinen perintö. Toinen syy oli säilyttää kielessä murrerajat ylittävä kirjoitusasu.
Moni pitää murteita turmeltuneena kirjakielenä. Tosiasiassa kirjakielet on kehitetty juuri murteista. Murteet olivat ensin. Maailman kielet muistuttavat rakenteeltaan toisiaan. Sanat ja taivutusmuodot vaihtelevat, mutta kielen rakenne on aina samankaltainen. Kaikki perustuu puhuttuun kieleen, äänteisiin.
Moni ihmettelee, miten joku viitsii opetella kieltä käyttämättä sitä kommunikointiin. No, olenhan minä kommunikoinut. Talviuimareiden saunalla tervehdin nuoria kiinalaisia heidän omalla kielellään. Terve miten menee? Reaktio oli uskomaton, suorastaan riemukas.
Kiinassa en ole koskaan käynyt, enkä usko sinne koskaan matkustavani. Kiinalaisista kirjoitusmerkeistä sen sijaan en aio luopua. Päinvastoin, haaveilen voivani opettaa taitoa muillekin. On hienoa osata jotain, jota muut eivät vielä osaa. Esimakua opetustyöstä olen saanut Entisten Nuorten kerhotilassa, jossa kiinalaiset kirjoitusmerkit keräsivät paikalle yllättävän monta kiinnostunutta.
Ikä asettaa omat rajoituksensa uusien kirjoitusmerkkien oppimiselle. Tarvitaan paljon aikaa ja oppimista helpottavia muistisääntöjä. Tutkin ja katselen uutta merkkiä, ihailen sen muotoa ja olen onnellinen, jos muistan merkin huomennakin. 
Teppo Teerilahti
Haastattelu ja teksti Jukka Vuolle
5.10.2025
Teppo Teerilahti
- Syntynyt Mouhijärvellä
- Asunut Mouhijärvellä, Hämeenkyrössä, Nokialla ja Tampereella
- Harrastaa metsäretkeilyä, lukemista ja ohjelmointia
- Soittaa komppikitaraa Ahjolan pelimanneissa ja Rahvaanmusiikin kerhon jameissa
HUOM! Jos mielessäsi on kiinnostava blogiaihe tai haastateltava, lähetä vinkki sähköpostiimme tästä.