Yhteisötanssi on ryhmässä tapahtuvaa, mielikuviin perustuvaa liikeimprovisaatiota. Aikaisempaa kokemusta ei tarvita. Jokaisesta ihmisestä löytyy kehollista ilmaisuvoimaa. Kun tanssii omia tuntojaan ja mielikuviaan, ei voi tanssia väärin.
Tutustuin yhteisötanssiin sattumalta kolme vuotta sitten. Sara Hildénin taidemuseossa oli esillä Anna Retulaisen taidetta. Musiikin soidessa teosten edessä seisovat ihmiset alkoivat liikkua. Jokainen tanssi omaa tulkintaansa valitsemastaan maalauksesta. Näky oli vaikuttava. Katsoin yksilöllisiä tansseja kyynelsilmin. Siinä hetkessä tajusin kaivanneeni tätä koko aikuisikäni.
Hakeuduin tanssipedagogi Marjo Hämäläisen ohjaamaan yli 60 -vuotiaiden yhteisötanssiryhmään. Vanhimmat osallistujat Vapaavarsi-ryhmässämme ovat yli kahdeksankymppisiä. Yksi yhteisötanssin idea on viedä tanssi sinne, missä ei ole mahdollisuutta improvisoituun tanssiin, kuten vanhusten hoitolaitoksiin. Olen itsekin ollut mukana tanssittamassa asukasvanhuksia ja nähnyt, miten paljon iloa tanssi tuo heidän arkeensa.
Tanssimme joka viikko puolitoista tuntia Pirkanmaan Tanssin Keskuksen esityssalilla, Liikelaiturilla. Aloitamme ohjatulla kehon lämmittelyllä ja teemme tasapainoharjoitteita. Tanssin aikana ohjaaja korostaa hengityksen tärkeyttä, antaa liikerataehdotuksia ja valvoo niskan turvallista asentoa. Jokainen tekee sen mihin pystyy, tulkitsee musiikkia ja mielikuviaan, tanssii ja improvisoi.
Improvisaation lähde voi olla runo, abstrakti käsite, kuvat tai taideteokset, jotka ohjaajamme Marjo meille näyttää. Saman kuvan valinneet saattavat silloin muodostaa oman pienen tanssiryhmänsä. Ryhmä sopii keskenään tanssinsa teemasta, mutta kukin tanssija liikkuu omaehtoisesti. Tanssia voi yhdessä ja erikseen, lähikontaktiakin saa ottaa.
Jokainen tanssija ilmentää improvisaation lähdettä omalla tavallaan. Jos kuva esittää veden heijastusta, sen voi nähdä staattisena, väreilevänä, hitaasti liikkuvana, terävästi vauhdikkaana tai pehmeästi kiirehtävänä. Kun mukana ovat oma ajatus ja tunne, liike syntyy kuin itsestään.
Yhteisötanssi on kontrollista vapaata, rohkeutta antavaa luovaa itseilmaisua. Upeaa!
Taustalla soi aina musiikki. Tanssin aikana olemme hiljaa ja silti yhteydessä toisiimme. Vasta tanssin jälkeen jaamme sen, mitä tanssin aikana tapahtui, ja miltä se tuntui. Kyseessä on taidetta lähellä oleva luova ilmaisu, mutta emme me taiteesta puhu. Tanssi on aina vapauttava elämys.
Olemme vartaloltamme ja iältämme erilaisia tanssin harrastajia. Jokainen liikkuu kykyjensä rajoissa. Ikääntymisen myötä liikeradat muuttuvat. Lihakset kyllä venyvät, kun niitä harjoittaa, mutta luutuneet nivelet eivät anna periksi. Tärkeintä on silti vain nauttia liikkeestä ja poistua salilta hymyssä suin.
Aloitin klassisen balettitanssin viisivuotiaana Ester Naparstokin balettikoulussa Tampereella 1953. Rakastin tanssitunteja. Sain olla omassa maailmassani ilman, että kukaan odotti tai vaati minulta mitään. Sairastuttuani kymmenvuotiaana jouduin lopettamaan baletin, mutta harrastus jatkui myöhemmin modernin tanssin ja jazzbaletin ryhmissä.
Tanssi unohtui totaalisesti reilusti kolmikymppisenä. Avioliitto, perhe, lapset, opiskelu ja työelämä veivät ajan ja voimat. En edes muistanut kaivata tanssia, kunnes kolme vuotta sitten elämääni ilmestyi yhteisötanssi. Kynnys aloittaa tanssi uudelleen oli matala. Luova tekeminen sukeltaa aina ihmisen syviin kerroksiin. Ihmettelen, miten kauan se malttoikin pysytellä poissa elämästäni.
Satu Valkama
Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
3.9.2025
Satu Valkama
- Syntynyt Helsingissä
- Asuinpaikkoja: Helsinki, Norrköping (Ruotsi), Tampere (keskusta, Sääksjärvi, Pispala, Multisilta), New Castle, (Indiana, USA), Lyngby (Tanska)
- BluesLovers ry:n jäsen
- Äidin motto ”Kaikesta selviää – tavalla tai toisella”
- Oma mottoni ”Jos omistat puutarhan ja kirjakokoelman, sinulta ei puutu mitään”
HUOM! Jos mielessäsi on kiinnostava blogiaihe tai haastateltava, lähetä vinkki sähköpostiimme tästä.