Vappumarssi – vuosikymmenien perinne
Entiset nuoret Iiris ja Aimone Fornaciari ovat osallistuneet vappukulkueeseen lähes puolen vuosisadan ajan. Ensimmäinen yhteinen vappu marssittiin vuonna 1975. Sen jälkeen on oltu poissa vain kaksi kertaa. Silloinkin syynä sairastelu, ei kyllästyminen traditioon.
Aimone Fornaciari saapui Italiasta Suomeen kesällä 1960-luvun alkupuolella. Hän osallistui Kuhmon kansainväliselle työleirille, teki töitä maatiloilla ja rakennuksilla Suonenjoella, opiskeli Viittakiven kansanopistolla Hauholla ja kierteli metsä- ja tukkityömaita Kannonkoskella ja Savonlinnassa.
Vuosikymmenen vaihteessa Fornaciari muutti Tampereelle. Sekalaisista töistä hän päätyi italian kielen opettajaksi Tampereen Työväenopistoon syksyllä 1969.
– Eräänä torstai-iltana vuonna 1973 luennolleni ilmestyi Iiris Luopio. Ihastuimme toisiimme. Ei mennyt kuin vuosi, kun hän kaksine matkalaukkuineen muutti luokseni, Fornaciari kertoo.
Aimonen tie vei Tampereen yliopistoon opettamaan italiaa. Iiris luki humanistisia tieteitä ja valmistui englannin ja ruotsin opettajaksi. Hän teki työuran kieltenopettajana peruskoulun yläasteella. Pariskunta avioitui vuonna 1982. Molemmat ovat nyt eläkkeellä.
Iiris Fornaciarille työväen vappuperinteet olivat tuttuja lapsuudesta.
– Isä osallistui vappumarssille aina. Minua ja neljää sisarustani ei koskaan pakotettu marsseille. Meille lapsille vappu oli ilmapalloa, polvisukkaa ja kevätmekkoa.
Vappukulkueiden aika tuli opiskeluaikana työväen ja muiden opiskelijoiden rinnalla. Myöhemmin lapsetkin otettiin mukaan. Marssin jälkeen nautittiin pyttipannut ravintola Tillikassa.
Aimonelle opiskelijoiden näkyvä panos suomalaisessa vapunvietossa oli yllätys.
– Italiassa vappu ei ole opiskelijoiden juhla. Se on yksinkertaisesti Kansainvälinen Työläisten Juhlapäivä.
Muutoin Fornaciarin perheessä kulttuurierot eivät ole koskaan olleet iso juttu.
Fornaciarien vappumarssiperinne on kestänyt vuosikymmeniä. Marssille lähdetään edelleen tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden, kestävän kehityksen ja lasten turvallisen tulevaisuuden puolesta. Silti jokin tämän päivän vapussa ajatteluttaa.
– Marssijoiden joukko kutistuu. Tunnelmakin on latistunut. Keskustorilla saatamme tavata vanhoja tuttuja, mutta jotain silti puuttuu. Taistelun maku kenties?
Iiris ja Aimone Fornaciarin vappuun kuuluu toinenkin traditio: ystävätapaaminen heti vappumarssin jälkeen. Silloin syödään blinejä, nautitaan kuohuviiniä, visaillaan ja lauletaan.
– Who can ask for more?