Sirja: Kuuntelu ei ole minun juttuni, olen visuaalinen ihminen. Lukiessani näen kaiken kohtauksina, jotka itse asettelen näyttämölle. Anneli: Kun kuuntelen, minäkin dramatisoin. Jos kohtauksessa on vahva tunnelma, pysäytän laitteen, suljen silmäni ja…joki virtaa, puut humisevat ja kurkiaurat lentävät.
Sirja: Et kenties ole tyypillinen kuuntelija?
Anneli: Kyllä olen. Kuuntelen niin paljon, että äänestä on tullut minulle väline, silmät. En kiinnitä enää huomiota lukijaan. Vain kerran lukijan imelä ote on saanut minut kiukustumaan.
Sirja: Minä tarvitsen rauhaa ympärilleni. Kirjaa kuunnellessa olisin lukijan armoilla. Pelkään, että se synnyttää riitasoinnun kokemukseeni.
Anneli: Kuunteluni tueksi lataan aina myös lukuversion. Erisnimien kohdalla tekstituki on lähes välttämätön.
Sirja: Kirjassa ei ole tuota ongelmaa. Kirjaa on helppo selailla. Voi pysähtyä, palata takaisin, ja jos teksti junnaa paikallaan, hypätä pari sivua eteenpäin.
Anneli: Sama onnistuu kuunnellessa. Voin jopa valita itselleni sopivan lukunopeuden. Helppoa tekstiä kuuntelen nopealla tempolla, vahvaa kaunokirjallista tekstiä hitaalla. Mielialakin vaikuttaa. Väsyneenä hidastan lisää.
Sirja: Käytät äänikirjaa unilääkkeenä?
Anneli: Joo. Kaksikymmentä minuuttia ja olen unessa.
Sirja: Luen paljon, impulsseista riippuen pari kirjaa viikossa, elämänkertoja en koskaan.
Anneli: Minusta elämänkerrat sopivat kuunteluun erinomaisesti. Mikä tahansa elämänkertakirja käy. Nautin kuunnellessani Katri-Helenan elämästä hänen itsensä lukemana…ja laulamana.
Sirja: En ole kuunteluvastainen. Ylimääräinen ääni vaan häiritsee keskittymistäni ja lukukokemustani. Kuunnellessa pelkään eksyväni jonnekin, jonne en halua eksyä.
Anneli: Olen lukenut lapsesta lähtien, joten ymmärrän lukunautinnon arvon. Jo kirjan kahina herättää minussa syviä tunteita. Silti en usko menettäväni mitään kuuntelemalla.
Sirja: Voi tulla päivä, jolloin kuuntelu on ainoa mahdollisuuteni nauttia kirjasta. Iän myötä kädet väsyvät, niskat ja hartiat rasittuvat. Kiertäjäkalvosinkin alkaa olla heikossa kunnossa. Toistaiseksi kuitenkin voin pidellä kirjaa selällä maatenkin.
Anneli: Ikääntyminen on jatkuvaa luopumista. Onneksi on äänikirjoja, ja onneksi niiden tarjonta on runsasta.
Anneli: Kirjan kuuntelu on tullut jäädäkseen. Sen suosio voi jopa muokata kirjailijoiden tapaa kirjoittaa. Tehdäänhän jo nyt kirjoja kuin varauduttaisiin niiden myöhempään filmatisointiin.
Sirja: Uusinta uutta lienevät kahden lukijan dialogiromaanit. Ne tuovat mieleeni entisajan radiokuunnelmat, Kalle-Kustaa Korkit ja Pekka Lipposet ja ajan, jolloin perheet kokoontuivat radion ääreen jännittämään.
Anneli: Voisihan kirjaakin kuunnella yhteisöllisesti, isolla joukolla.
Sirja: Pitäisikö perustaa Entisten Nuorten kuuntelupiiri?
Anneli: Ja käyttää istuntoihin pitkät viikonloput, miksei. 
Anneli Anttonen
- Syntynyt Anttolassa
- Asunut Mäntsälässä, Lahdessa, Jyväskylässä, Tukholmassa ja vuoden Yhdysvalloissa, pisimpään Tampereella
- Lukijana kaikkiruokainen, mieluisaa luettavaa kaunokirjallisuus ja tieteelliset teokset
- Mieli tekisi lukea runoja ja sarjakuvakirjoja
- Kirjasuositus: Heini Junkkaala: Pirkko Saisio Sopimaton.
Sirja Kivelä
- Syntynyt missä?
- Asunut missä?
- Mieluisaa luettavaa?
- Kirjasuositus?