En oikein itsekään tiedä, mistä se ilmestyi. Ehkä se oli ollut minussa piilevänä innostuksena jo kauan, ja vasta eläköidyttyäni huomasin sen. Kenties vain halusin rauhoittua. Helpotti, kun saatoin pysähtyä jonkin äärelle ja katsoa sitä niin pitkään kuin halusin.
Kuvataide suojelee ja tuo levollisuutta hermostuttavaan, nopearytminen aikaan. Ukrainan sota, lisääntyvä militarisaatio, yhteiskunnan jakautuminen ja globaalit ympäristökriisit. Suhtaudun niihin vakavasti, mutta joskus en jaksaisi ottaa vastaan enempää kielteistä.
En ole kuvataideharrastaja. Kouluaikoja ja aikuisten värityskirjaa lukuun ottamatta en ole taiteillut mitään. Olen ihailija. Pidän kuvataidetta demokraattisena ja ihmisarvoa korostavana taidemuotona. Jokainen saa ymmärtää kuvat omalla tavallaan.
Kuvataiteella voi olla elitistinen leima. En tosin ymmärrä miksi, sillä kyseessä on halpa harrastus. Ja museokortti – tuo loistava keksintö – tarjoaa haltijalleen monipuolisen ja pitkäkestoisen nautinnon.
Kiersin kuvataidenäyttelyissä ja tutustuin sattumalta Tampereen taidemuseon ystäviin. Tuttavuus kasvatti innostustani, ja koska olen yhdistysihminen, tuntui luontevalta lähteä mukaan kuvataiteen liepeillä toimivaan järjestöön. Yhteiset kiinnostuksen kohteet ja saman henkiset ihmiset, mikä sen parempaa.
Teemme taidematkoja, katsomme näyttelyjä yhdessä ja vaihdamme kokemuksia näkemästämme. Olemme hankkineet museolle yli kolmekymmentä taideteosta. Joskus pääsemme tapaamaan myös itse taiteilijoita. Tieto töiden taustoista ja tekniikoista lisää ymmärrystä ja syventää kokemusta. Ihailen suuresti taiteilijoiden ammattitaitoa, osaamista ja mielikuvitusta.
Kuvataidenäyttelyssä ei kannata ahnehtia kaikkea kerralla. Voi katsoa vain osan ja tulla myöhemmin uudelleen. Vuoden 2023 nuoren taiteilijan Eetu Huhtalan näyttelyssä kävin kaksi kertaa, mutta vasta opastetulla kolmannella kerralla ymmärsin, mitä taiteilija haluaa sanoa ja miten hyvin hän sen toteuttaa. Kuvanveistäjä Thomas Houseagon näyttely vaati neljä käyntikertaa.
Seuraan pääasiassa suomalaista kuvataidetta ja erityisellä mielenkiinnolla pirkanmaalaisia taiteilijoita. Jonkin verran olen hankkinut taidetta kotiinikin enimmäkseen grafiikkaa: Tapio Tapiovaaraa, Erkki Tanttua ja Pentti Kaskipuroa. Seinällä on myös Viggo Wallensköldin ölyvärimaalaus.
Ehkä itselleni tärkein työ on Janne Laineen ja Outi Heiskasen yhteinen, valokuvaperustainen heliogravyyri ”Tihentymiä”. Ei vähiten siitä syystä, että Outi oli kuvaamataidon opettajani yhteiskoulussa.
Yritän oppia avoimeksi taiteenkatsojaksi ja suhtautua näkemääni ennakkoluulottomasti. Kun huomaan sortuneeni hätäisiin johtopäätöksiä, sanon itselleni: katso pidempään, tuijota rauhassa! Kun antaa itselleen luvan upota teokseen, teos aukeaa.
Hyvä taidekokemus kohottaa ja vie arkipäivän ulkopuoliseen mielenmaisemaan. Kuvataide on minun juttuni tänään. Kenties parin vuoden päästä löydän toisen kulttuurin alueen, johon suhtaudun samanlaisella innolla. Annan itselleni senkin mahdollisuuden.
Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
6.10.2024
Ville Liimatainen
- Syntynyt Jyväskylässä
- Opinnot Tampereen yliopistossa
- Asunut ja työskennellyt Vantaalla ja Tampereella
- Metsästää veistoksia ja muraaleja pyöräilemällä
- Taidesuunnistaja
- Tampereen taidemuseon ystävät ry:n puheenjohtaja
- SPR:n ja Nauha ry:n vapaaehtoinen
HUOM! Jos mielessäsi on kiinnostava blogiaihe tai haastateltava, lähetä vinkki sähköpostiimme tästä.